Harkinnassamme ollut käynti Ardennien vuorialueen eteläpäässä Ranskan ja Belgian rajalla Meuse-joen mutkassa ei tuntunut houkuttelevalta sääennusteiden luvattua alueelle jatkuvia sateita. Siispä laadimme jatkon matkasuunnitelman siten, että katselemme Ardenneja hieman idempänä Luxemburgissa ja Belgiassa ennen kuin siirrymme taas Saksan maaperälle.
Edellisen ajopäivän lopuksi Vogeesit olivat vähitellen kuihtuneet Lorrainen kumpuisiksi maatiaismaisemiksi. Kruisailimme Montbronnista käteviä maaseutumaanteitä Sarregueminesiin, ylitimme rajan ja Saarbrückenissä saimme allemme pitkästä aikaa saksalaisen autobaanan, jota myöten siirryimme nopeasti Luxemburgin pieneen suurherttuakuntaan. Luxemburgin kaupungin luoteispuolella hyvästelimme moottoritien ja ryhdyimme taas kurvailutoimiin.
Merschin lounaispuolella hoipertelevan 105-tienpätkän varrella on seitsemän linnaa. Tarkastimme ulkopuolisesti niistä ainoastaan Grand Chateau d'Amsenbourgin ja bongasimme vilaukselta pari muuta.
Etenimme minivaltion maaseututeitä ristiin rastiin kohti keskellä maata sijaitsevaa Ettelbrückia, josta saimme puhelimitse varattua huoneen. Vaikka Luxemburg ja Ardennit yleensäkin ovat ilmastoltaan kohtalaisen kosteata seutua, Sûre-joen laaksossa näytti olevan campingalueita aina, kun oli riittävästi tasaista maata. Joen mutkissa romanttisesti lymyävässä Esch-sur-Sûressa oli kekseliäästi nimetty leirintäalue: Camping Aal (= ankerias). Leirintäalueen jokea myötäilevä muoto tosiaan muistuttaa käärmekalaa.
Esch-sur-Sûresta vääntäydyimme Ettelbrückiin erityisen mutkarikasta pikkutietä, joka seuraili Sûre-joen sokkeloista uomaa. Mahtavan kurvikas pätkä, mutta toinen toistaan seuraavia pimeitä käännöksiä ei arvannut koetella kovin ronskisti, varsinkin kun tienpinta oli sadekuuron kastelema.
Ettelbrückin majatalon jouduimme hylkäämään, koska tarjolla ei ollut höyhenettömiä petivehkeitä allergiselle Tuuleville. Uusi puhelinsoitto ja Esch-sur-Sûresta irtosi Hôtel de la Sûresta huone buffettiaamiaisen kera hieman edullisempaan 58 euron hintaan. Palasimme Eschiin suoraa 15-tietä.
Tiistai 22.8.2006. Esch-sur-Sûre. 0 km.
Hotellin noutopöytäaamiainen oli hyvä ja runsas, mutta vatsakipuiselle Tuuleville aamupala ei oikein maistunut. Hoksasimme, että edellisenä iltana hotellin gourmetravintola Comte Godefroyssa Tuulevin nauttimat sinänsä maukkaat maalaismakkarat sisälsivät jotakin pähkinää, mikä sai pähkinöille yliherkän rouvan vatsan kipeäksi. Aamiaisella kyseisiä lihatuotteita oli myös tarjolla. Jukka söi maanantai-iltana lihatäytteisiä "pastataskuja" (Maultaschen), jotka olivat oikein hyviä.
Koska apukuski oli heikkovointinen, vietimme lepo- ja jaloittelupäivän. Aamupäivän hohhailun jälkeen kykeni Tuulevikin kävelyretkelle pikkukylän kyljessä olevalle mäelle, jota hallitsee keskiaikainen vartiotorni naapurinaan kolmimetrinen Neitsyt Marian patsas. Kynttilätehtaan myymälässäkin piipahdimme ilman ostoaikeita.
Illemmalla kerätäksemme ruokahalua kapusimme alun perin vuonna 927 valmistuneen linnan raunioille. Linna, jonka ahtaaseen kainaloon Eschin kylä on kasvanut, on ollut vuosisatojen saatossa useiden vallanpitäjien hallinnassa. Nykyisin se on suurherttuakunnan omaisuutta, ja sitä on restauroitu vähitellen vuodesta 1912 lähtien. Vanhasta kaupunginmuurista on nähtävissä vielä pätkiä eri puolilla kylää, mm. majapaikkamme seinä oli osittain tätä muuria.
Vuonna 1636 miltei kaikki esch-sur-sûrelaiset kuolivat ruttoon, mutta oli lähimenneisyydenkin rakennemuutos leimannut jälkensä kylän ilmeeseen: joitakin taloja on jätetty ränsistymään oman onnensa nojaan, mutta valtaosaltaan kivisen harmaa rakennuskanta oli tiptop-kunnossa.
Hôtel de la Sûren pitäjät tuntuivat omistavan puoli kylää. Huoneemme ei ollut hotellin päärakennuksessa, vaan ihan eri talossa. Hotelli olikin levittäytynyt useaan kiinteistöön, moottoripyörille oli oma parkkivaja eri rakennuksessa. Iltapalapaikaksi valitsemamme kylän pienen keskusaukion laidalla oleva AnyTyme-pikaruokalakin kuului samaan kombinaattiin.
Kylän sekatavarakauppa sentään taisi olla muussa omistuksessa ja sen interiööri ja tuotevalikoima kuin toiselta aikakaudelta. Käydessämme juomaostoksilla ihmettelimme hämärää valaistusta ja muiden kuin päivittäistavaroiden vanhanaikaista kuosia.
Keskiviikko 23.8.2006. Esch-sur-Sûre - Büderscheid - Wiltz - Wilwerwiltz - Clervaux - Lentzweiler - Hachiville - (B) Tavigny - Houffalize - Bertogne - Ortho - Nisramont - Nadrin - Belvèdére des Six Ourthe - La Roche-en-Ardenne - Samrée - Vielsalm - Deiffelt - (L) Weiswampach - Maulusmillen - Clervaux - Hosingen - Schinkert - Kautenbach - Wiltz - Büderscheid - Esch-sur-Sure. 247 km.
Pahimmat mahanpurut oli kärsitty, joten lähdimme tutkimaan lähiseutuja. Wiltzin ja Clervaux'n välinen jokilaaksotie oli ensiluokkaista kanttailumaastoa mutka mutkan perään. Clervaux'sta Belgian puolelle Tavignyyn rullailimme avaria peltomaisemia pitkin. Tavignysta Houffalizeen laskeutui hauskasti kiero maantie, joka luultavasti olisi makeampi ajaa toiseen suntaan. La Roche-en-Ardennen itäpuolella olevalla lupaavan nimisellä panoraamapaikalla Belvèdére des Six Ourthes (Näköala kuuteen Ourtheen) kiipesimme Belvedere-hotellin näköalatorniin (1 €/hlö), josta näki toki kauas, mutta nimen edellyttämästä kuudesta Ourthe-joen mutkasta emme nähneet ensimmäistäkään. Ehkä se onnistuisi talvella, kun puissa ei ole lehtiä.
La Roche vaikutti perin vilkkaalta matkailukaupungilta. Olisimme hyvin voineet palata La Rochen jälkeen Samréen kautta takaisin Keski-Luxemburgiin, sillä Vielsalmiin kuljettava tie oli luotisuora, eivätkä Pohjois-Luxemburginkaan polut olleet mielikuvitusta ruokkivia. Vasta Wiltz-joen laaksotiellä pääsi taas naatiskelemaan komeista kiemuroista, tosin tietynlaisella varovaisuudella, koska kurvit olivat järjestään jyrkkääkin jyrkempiä, eikä niiden jälkeisestä maailmasta ollut mitään tietoa.
Torstai 24.8.2006. Esch-sur-Sûre - Ettelbrück - Schieren - Cruchten - Nommern - Larochette - Christnach - Müllerthal - Berdorf - Echternach - (D) Irrel - Alsdorf - Irrel - Welschbillig - Kordel - Schleidweiler - Zemmer - Binsfeld - Schwarzenborn - Kyllburg - St. Thomas - Densborn - Birresborn - Salm - Wallenborn - Oberstadtfeld - Niederstadtfeld - Üdersdorf - Daun - Koblenz - Braubach. 261 km.
Reittikartta (Esch-sur-Sûresta
Birresborniin)
Reittikartta (Birresbornista Braubachiin)
Pieneksi maaksi Luxemburgissa on melko mukavasti ajeltavaa moottoripyöräturistille. Ennen kuin vaihdoimme valtakuntaa, läpiajoimme yhden maan kuuluisimmista prätkäpätkistä, rehevän Müllerthalin rotkon pohjalla venkoilevan namupalan. Vaikka sadekuurojen kostuttamana aamuna ei paljon muita konepyöriä maisemissa näkynytkään, reitti tuntuu olevan motoristien suosiossa. Siitä kielivät tien viereen pystytetyt, kaahailun vaaroista muistuttavat varoituskyltit.
Saksan puolella reittimme sukelsi välillä vehreiden sekametsien sekaan hilpeän kimuranttisille pikkuisille poluille, välillä yritimme edetäkin eli touhotimme hetken isompia maanteitä Alsdorfin tienoilla teimme U-käännöksen, kun touhotus oli johtanut aiotulta reitiltä lipeämiseen. Ja sitten taas lisää kurviriehaa. Kylltalin pohjalla Kyllburgista pohjoiseen vievä tie on oikein viehko. Birresbornista Salmiin menevä kapoinen polku ylittää mäen rankasti mutkitellen. Eifelissäkin riittää A1-luokan ajettavaa.
Seuraava matkailullinen kummallisuus oli Wallenbornin pikkukylän ykkösnähtävyys Wallender Born, joka on noin puolen tunnin välein 2-4 metrin korkeuteen kylmää rikinkatkuista vettä syöksevä "geysir". Piinallisen pitkään laiskasti kuplittuaan lähde purskautti komean vesipatsaan epäuskoisen katsojajoukon helpotukseksi, mikä sai aikaan kollektiivisen naurunpuuskan. Eifelin maaperässä on yhä toimivaa vulkaanista toimintaa, josta Wallend Born on eläväinen todiste. Myös tulivuorten kraatereihin muodostuneet pyöreät järvet (suomalainen kutsuisi niitä paremminkin lammiksi) ovat paikallinen erikoisuus. Käväisimme ikuistamassa yhden niistä eli Gemündener Maar -järven Daunin kaupungin naapurissa.
Päivä alkoi kallistua kohti iltaa. Sen tähden karautimme loppumatkan Koblenziin moottoritietä. Ennen Koblenzia kolari oli pysäyttänyt liikenteen täysin. Autojen välistä pujottelu ei luonnistunut ahtaudesta johtuen, joten rohkeasti antiikkiseen Magellen-gps:ään luottaen luikahdimme pois moottoritieltä heti ensimmäisestä rampista. Aikamme teollisuusalueen katuja risteiltyämme palasimme isolle tielle ja suma olikin ohitettu. Ohitimme Koblenzin ja stoppasimme läheisessä Braubachin pikkukaupungissa.
Majoittauduimme vuoden 2004 reissullamme testaamaamme Pension Felsenkelleriin kolmeksi yöksi. Reipas ja iloinen rouva Dietermann vastaanotti vieraansa samaan sydämelliseen tyyliinsä kuin pari kesää aiemminkin.
Ruokailimme myös tutussa Am Alten Fischtor -ravintolassa. Kun mainitsimme lukeutuvamme varmaan jo vakioasiakkaisiin, istuutui krouvin leppoisa isäntä pöytäämme pitkäksi toviksi juttelemaan. Anniskelupaikan historiasta ja mm. Reinin kalakannasta kerrottuaan ravintoloitsija intoutui muistelemaan parinkymmenen vuoden takaista Finnjet-matkaansa Helsinkiin. Suomalaisten hervoton viinankäyttö oli syöpynyt saksalaisherran mieleen lähtemättömästi.
Krouvin ruoka oli hyvää ja maittoi paikallisen oluen keralla. Jukan tilaama saumagen oli huomattavasti herkullisempaa kuin nimestä voisi ounastella ja Tuulevin aladobi lihaisaa. Jälkiruuaksi valitsimme kokkina toimivan emännän ehdotuksesta erinomaista omenalla, rusinoilla ja kanelilla maustettua tarte flambeeta ja puolikuivaa valkoviiniä.
Seuraava sivu
Pääsivulle
©
Kuvat ja teksti:
Jukka Laulajainen ja Tuulevi Ovaska