PROXIMA ESTACIO - VERDAGUER!

Sunnuntai 1.4.2007.

Katalonian pääkaupungin Barcelonan visiittiämme voisi luonnehtia moottoripyöräilyä sisältäneeksi kävelylomaksi. Suurkaupungin katuja ja metrotunneleita tuli trampattua jalat kipeiksi. Sateinen ja kolea sää haittasi pyöräilyä enemmän kuin kaupunkilomailua, muutama kauniimpi päiväkin onneksi sattui viikon ajalle.

Autoiltuamme Savosta Vantaalle, lensimme sinivalkoisin siivin pääkaupunkiseudun pikkupakkasesta Barcelonaan, jossa vallitsi kostea, lauhkea +16 Celsius-asteinen keli ja tuoksui välimerelliseltä. Jo siirtyessämme lentoasemalta S-junalla ja metrolla Verdaguerin asemalle Eixamplen kaupunginosaan, havaitsimme, että Barcelona ei välttämättä ole paras kohde liikuntarajoitteiselle. Metroverkosto on laaja, mutta eri metrolinjojen väliset siirtymätaipaleet ovat yllättävän pitkiä eikä asemia ole kovin tiheässä. Moottoripyöräilyvarusteitamme sisältäneen jääkiekkokassin raahaamisen järkevyys tuntui loputtoman tuntuisilla käytävillä kyseenalaiselta.

Olimme etukäteen nettiteitse buukanneet huoneen pienestä Hostal Felipe II -hotellintapaisesta. Huoneemme oli järkyttävän pieni, parivuoteen (jossa yhteinen peite ja perin käytännöllinen yhteinen tyyny) ja yöpöydän lisäksi lattiatilaa jäi juuri laukuillemme, vaatekaappien sijasta seinällä oli pieni hylly ja sen alla lyhyt teline henkaritavaralle. Suihku ja WC huoneessa sentään oli. Ikkuna avautui kapealle kuilumaiselle sisäpihalle. No, eihän tarkoitus ollut maleksia hotellissa, vaan nähdä Barcelonaa.

Illalliselle ennätimme lähempänä puolta yötä. Ruokailimme majapaikan lähistöllä ilmeisen suositussa El Hostal de Rita -ravintolassa. Ravintomme sisälsi escalivadaa, Jukalla broilerinrintaa juustokastikkeessa, Tuulevilla kuivatusta turskasta (bacalao) valmistettua myrkkysuolaista uunikalaa, joka jäi pääosin syömättä, sekä jälkiruuiksi crema catalanaa ja sitruunasorbettia.

Maanantai 2.4.2007.

Katkonaisesti nukutun yön jälkeen aamiaistimme kantapaikaksemme muodostuvassa kulmakunnan leipomokahvilassa ja lähdimme jalkapatikassa tutustumaan kaupunkiin.

Barcelonan hektisessä liikenteessä ajetaan varsin reippaasti. Plaça de Catalunyan aukion lähellä näimme kuinka bussi törmäsi taksin perään. Päivän muita huomionkiinnittäjiä olivat mm. paikallisten ja turistien sekä näiden huomiosta kilpailevien kukka-, lemmikki- ja taulukauppiaitten ynnä katuesiintyjien runsaasti kansoittama iso kävelykatu La Rambla sekä valtaisa ja värikylläinen kauppahalli La Boqueria. Piipahtelimme myös katedraalia tietämässä sekä sateen alettua sopivasti hollilla olleen Museu Diocesà de Barcelonan sekalaisia kokoelmia ihmettelemässä.

Söimme La Gloriassa, yhdessä paikkakunnan lukuisista kansan suosimista pikkubaareista, päivän lounaan: kummallisen makuista mereneläväsoppaa ja makoisia lampaankyljyksiä. Vaikka Glorian tarjoilijan kanssa kommunikointi sujui melko mukavasti, espanjan kielen taidoista olisi ollut apua monessa paikassa, paikalliset eivät kumma kyllä kovin hyvin tai ainakaan välttämättä mieluusti puhu englantia. Sitä tunsi itsensä Barcelonassa välillä lievästi kädettömäksi esimerkiksi ruokalistoja selaillessaan, kun ei oikein tiennyt mitä mikäkin ruoka sisältää. Kokeilemallahan asia periaatteessa selviäisi, mutta retkueemme allerginen apukuski ei voi ihan oikopäätä kaikkea kokeilla.

Märäksi muuttunut säätila ei varsinaisesti luvannut kovin hyvää tulosta lomantynkäämme kuuluneesta konepyöräilyosuudesta. Olihan meillä onneksi omat sateenpitävät ajokamppeet mukana, joten varustepuolen puutteisiin homman ei pitäisi ainakaan kaatua.

Tiistai 3.4.2007.

Jos ei sää ollut tiistaina kovin suosiollinen moottoripyöräilylle, piti meidän perua tiistainen kurvailu katalonialaisilla sivuteillä muusta syystä. Jukka sairastui yöllä vatsatautiin. Tuulevin oireet alkoivat vasta aamulla. Ilmoitimme prätkävuokraamoon, että haemme pyörän vasta keskiviikkona.

Touhu uhkasi mennä sairasteluksi, olikohan syynä edellispäivän lounaalla nautittu epäilyttävä kalasoppa? Ripuli- ja särkylääkkeiden avulla pääsimme kuitenkin jotenkuten jalkeille. Appelsiinilimpparista ja patongista saimme sen verran voimaa, että lähdimme katsastamaan kaupungin ihmeitä.

Ensi töiksemme kävimme ihmettelemässä ulkopuolelta Barcelonan yhtä tunnusmerkkiä, Antoni Gaudin vieläkin keskeneräistä luomusta, La Sagrada Familia -kirkkoa. Erikoinen on lievä ilmaus kirkon arkkitehtuurista.

Seuraava kohteemme oli Picasso-museo, mutta sen oli valinnut kostean päivän ohjelmakseen niin moni muukin kulkija, ettemme jaksaneet jonottaa vesisateessa, vaan vaihdoimme museon toiseen. Loimme katsauksen paikkakunnan menneisyyteen Barcelonan kaupunginmuseon arkeologisia kaivauksia silmäillen. Nykyisen taajaman alta on kaivettu esiin aaritolkulla asuntojen ja elinkeinonharjoittajien rakennusten raunioita, joitten päälle viriteltyjä siltoja myöten vierailijat pääsevät tarkastelemaan entisajan elämäntapaa.

Kaupunginmuseon maanpäällisissä osissa olevassa erikoisnäyttelyssä opimme uutta 1930-luvun tasavaltalaisliikkeestä sekä sisällissotaa ja Francon diktatuuria edeltäneestä ajasta.

Pitelimme tovin sadetta Mercat de Santa Caterina -kauppahallissa, jossa ruoka- ja tavaravalikoimat olivat yltäkylläiset ja värikkäät kuten La Boqueriassakin.

Hurautimme funikulaarilla eli kiskohissillä Montjuicin kukkulalle toteamaan, että sää oli liian sumuinen maisemien katseluun. La Sagrada Familia sentään näköalapaikalle näkyi sekä pitkänhuiskea sukkulanmuotoinen torni, joka myöhemmin osoittautui Torre Agbar -nimiseksi toimistorakennukseksi (144 m).

Kun vielä olimme nähneet härkätaisteluareenan Monumentalin, palasimme huilaamaan hostelliimme. Barcelonassa muuten käytetään sahanpurua kosteuden aiheuttaman liukkauden poistoon esimerkiksi metroasemilla ja ravintoloissa.

Mahataudista huolimatta tai siitä johtuneen täystyhjennyksen vuoksi olimme illalla hiukan nälissämme. Olimme toki syöneet vähän välipalaa päivän mittaan. Ajattelimme ruokailla Gracian kaupunginosassa munaruokiin erikoistuneessa Ovum-ravintolassa, mutta se olikin muuttunut al.-nimiseksi ja oli suljettu. Metroilimme itsemme Barri Goticiin eli Barcelonan vanhankaupungin ytimeen. Täpötäydessä Taverna del Bisbessä kokeilimme vatsojemme reaktioita. Jukka nautti cannellonia ja Tuulevi grillattuja vihanneksia mozzarellan kera. Ruuat maistuivat erinomaisilta kuplaveden kera.

Majataloon palattuamme totesimme jalkamme kovin poikkinaisiksi, vatsasairaus vaati veronsa.

La Sagrada Familia. Barcelona, Espanja. La Sagrada Familia. Barcelona, Espanja. Yksityiskohta La Sagrada Familian seinässä. Barcelona, Espanja.

Kotimaa kun taakse jäi... Etelärannikko aprillipäivänä, Suomi.

Ihmispatsas seuralaisineen Rambla-kävelykadulla. Barcelona, Espanja.

Värikäs hedelmä- ja vihannespuoti La Boqueria-kauppahallissa. Barcelona, Espanja.

Simpukoita ja hanhenkauloja La Boqueria-kauppahallissa. Barcelona, Espanja.

Kala- ja äyriäiskauppa La Boqueria-kauppahallissa. Barcelona, Espanja.

Barcelona, Espanja.

Kala käy kaupaksi Mercat de Santa Caterina -kauppahallissa. Barcelona, Espanja.

Merestä nostettuja kotiloita Mercat de Santa Caterina -kauppahallissa. Barcelona, Espanja.

Sateinen Katalonian pääkaupunki Montjuicin mäeltä nähtynä. Barcelona, Espanja.

La Monumental, härkätaisteluareena. Barcelona, Espanja.

Seuraava sivu
Pääsivulle

© Kuvat ja teksti:
Jukka Laulajainen ja Tuulevi Ovaska