Pitkäkin matka täytyy aloittaa yhdellä askeleella. (Kiinalainen sananlasku)
Maanantai 8.7.2002. Siilinjärvi/Vuorela - Kuopio - Varkaus - Mikkeli - Kuortti - Heinola - Lahti - Vantaa. 391 km.
Matkan
alkajaisiksi huokaisimme valtaväylitse Pohjois-Savosta Uudellemaalle enemmälti aikailematta
matkailuvälineenämme tuolloin toimineella
900-kuutioisella Triumph Legend TT:llä. Ruokatauon sentään soimme itsellemme
Kuortissa. Majailimme yön yli Tuulevin sisaren lukaalissa Vantaan
Ruskeasannassa, jonne pysäköimme heti iltakuuden jälkeen. Reissun ensipäivänä emme kuvanneet tyypilliseen tapaamme mitään emmekä tehneet
tutun reitin varrelta kirjallista dokumentointia kaipaavia havaintojakaan.
Tiistai 9.7.2002. Vantaa - Helsinki. 22 km.
Reittikartta
Vantaalta hurautimme hetkessä Itämeren rantaan. Kello yksitoista irtosi
Finnjet Katajanokan laiturista suunnaten Tallinnan kautta Saksan Rostockiin.
Yhteisen kajuutan sijasta saimme mies- ja naispaikat ns. sikaosastolta
laivan pohjakerroksesta,
sillä laivalippuja varatessamme parempia paikkoja ei ollut enää saatavilla.
Laivamatka oli tavallisen tasapaksu hohtavina kohokohtinaan parin Happy Hour
-oluen nauttiminen pubissa ja seisovan pöydän antimien ahmiminen
lounasaikaan.
Keskiviikko 10.7.2002. (D) Rostock - Lyypekki - Hampuri. 215 km.
Reittikartta
Menihän tuo yö jollain lailla pienessä, kuumassa makuukopperossa. Tosin uni
oli kehnoa ja katkonaista hiostavassa ahtaassa hytissä. Pitkäveteinen
laivamatka loppui aikanaan joltisenkin aikataulun mukaisesti ja saavuimme
Pohjois-Saksaan. Navigoimme Rostockista Lyypekin kautta Hampuriin
tuttavaperheen huomaan pariksi yöksi. Lyypekin liepeillä meinasi tulla
kuuma, kun jumituimme kaupungin itäpuolella iltapäiväruuhkaan.
Lyypekin eteläpuolitse ohittava moottoritien pätkä oli tuolloin vasta
rakennusvaiheessa, joten jouduimme seikkailemaan pienen rupeaman
hansakaupungin paikallisliikenteessä ennen kuin pääsimme Bundesautobahn
1:lle.
Hampurin Iserbrookin kaupunginosassa pesiydyimme Corinnan
ja Birgerin omakotitalon kellarissa sijaitsevaan pieneen huoneeseen, jossa
Jukka asusteli 1990-luvun lopulla vuokralaisena. Perheen jälkikasvun tapasimme nyt ensimmäistä kertaa - olihan
Vincent vielä alle vuoden vanha.
Torstai 11.7.2002. Hampuri.
Vietimme päivän tutun suurkaupungin sykettä haistellen ja
lievästi shoppaillen. Sijoitimme mm. vedenpitäviin ajohansikkaisiin Louisin
suurmyymälässä ja levykaupassa berliiniläisen Die Ärzte
-yhtyeen CD-levyyn. Illalla grillailimme
isäntäväen johdolla. Sää suosi leppoisaa ulkoilmaillanviettoa.
Perjantai 12.7.2002. Hampuri - Hannover - Kassel - Fulda - Hammelburg -
Morlesau. 491 km.
Kello kymmenen yli kymmenen starttasimme matkaan lämmintä säätä ounastelevassa puolipilvisessä Hampurissa. Alitimme Hampurin halkaisevan Elbe-joen Elbtunnelia myöten.Putkahdimme maan pinnalle joen eteläpuolisella teollisuusalueella ja nousimme jokilaaksosta Harburger Bergen luonnonpuiston läpi kulkevaa moottoritietä. Päivän moottorimarssi jatkui pääasiallisesti autobahneja käyttäen. Etelän suuntaan oli runsaasti liikennettä. Tanskalaisilla näytti olevan lomakausi, moottoritien oikea kaista oli kuormitettu DK-tunnuksisilla matkailuautoilla ja asuntovaunuilla. Useita ruotsalaisiakin automatkaajia näimme, mutta suomalaiset loistivat poissaolollaan.
Hannoverin paikkeilla oli suuri tietyömaa, jonka aiheuttama stau pysäytti matkanteon toviksi. Jotakuinkin +25 Celsius-asteen lämpötilassa tarkeni seisoskella ahtaassa jonossa. Myös parit pienemmät tieremontit viivästyttivät hiukan matkaamistamme, mutta tulevan yhden yön pysäkin, pienessä Morlesaun kylässä sijaitsevan Hotel Nöthin, saavutimme puoli kuuden maissa illalla. Iltaruokaa puraisimme hotellin ravintolassa, lounaan olimme kuitanneet Hildesheimin tienoilla asiaan kuuluvasti Raststätten pihan grillikojusta ostamillamme jätti-currywursteilla.
Hotellihuoneen olimme varanneet edeltä käsin.
Vastaanottovirkailijatar antoi meille ilmeisesti epähuomiossa väärän
huoneen, joten huoneen hinnasta jouduimme hieman neuvottelemaan talon
emännän pyytäessä varaushetkellä luvattua korkeampaa hintaa.
Lopulta saimme tahtomme läpi, ja hintana säilyi puhelimessa sopimamme summa
(muistimme mukaan n. 40 euroa, muistiinpanomme jostain syystä vaikenevat
asiasta).
Lauantai 13.7.2002. Morlesau - Hammelburg - Würzburg - Nürnberg -
Ingolstadt - München - Rosenheim - Oberaudorf - (A) Niederndorf - Walchsee.
428 km.
Reittikartta
Rauhaisassa huoneessa nukutun yön ja tyypillisen saksalaisen aamiaisen
vahvistamina kelpasi tähdätä kohti Alppeja. Poutapilvinen keli vallitsi
jälleen, mutta kohta oli aika pukea sadekamppeet vesipisaroiden ryhtyessä
kastelemaan nahkapukujamme. Suurimman osan matkasta kiisimme moottoriteitä
varsin latteiden maisemien vilistessä autobaanan vasemmalla ja oikealla
puolella. Münchenin ohitustielle satuimme sopivasti
lauantai-iltapäiväruuhkan aikaan. Autojen välistä pujotellen ja
kaistanvaihdot optimoiden selvisimme liikennesumasta suhteellisen
kivuttomasti. Kuuma hidastelussa kuitenkin tuli kura-asuissamme. Säätilan
tulkinta ei mennyt tällä kertaa nappiin: aamuinen sade ei jatkunutkaan enää
lähestyessämme Alppeja, vaikka synkän tummanpuhuvat pilvet antoivat ymmärtää
muuta.
Kun opaste kertoi, että Rosenheimiin on 22 kilometriä, maltillisesti kumpuileva maasto muuttui dramaattisesti: aloimme saada esimakua alppimaisemista. Pian tupsahdimme Itävaltaan ja käännyimme itään. Lyhyen maantiesiirtymän jälkeen olimme Walchsee-järven rannalla sijiatsevassa Walchseen kuvauksellisessa kylässä, josta olimme alustavasti varanneet puhelimitse katon päittemme päälle kotimajoituksesta. Pienen etsimisen jälkeen löysimme kylän keskustassa seisovan suuren maatalon, jossa rouva Greiderer ylläpiti muutamaa vierashuonetta. Itävaltalaisen kulmikkaan murteen ymmärtäminen ei ollut ihan helppoa, mutta saimme tehtyä kaupat kolmesta yöpymisestä aamiaisineen. Hinta yhteensä 65,40 euroa, varsin edullista!
Huoneemme oli siisti ja tilava, WC ja suihku olivat käytävän varrella. Tyypillisten keskieurooppalaisten höyhentyynyjen ja peiton tilalle Tuulevi sai itselleen soveliaammat. Muutoin tyhjällä valkoisella seinällä oli katoliseen tapaan krusifiksi. Kadun puolella olevalta parvekkeeltamme näkyi naapurustoa ja taustalla kohoavat ylväät vuoret. Kiva kämppä.
Läheisessä Gasthof Kirchenwirtissä illastimme onnistuneesti. Ruokahalua herättelimme lihaliemellä ja pääruuaksi herkuttelimme paistettua nahallista kuhafileetä pottujen ja salaatin kera.
Illalla satoi vettä rankahkosti. Silti yöllä oli
asunnossamme melko kuuma, mutta ikkunaa ei viitsinyt jättää auki kadulta
harvakseltaan kantautuvan autojen melun vuoksi.
Seuraava sivu
Pääsivulle