Reittikartta

Aamupäivällä postitimme kotiin hieman lisää turhaksi osoittautunutta tavaraa, lähinnä vaatteita. Laukut näet olivat aika täynnä, koska kuuman sään vuoksi vaatetuksen tarve oli varsin vähäinen. Nostimme lisäksi rahaa paikallisen pankin automaatista. Rahat tulivat kahdenkymmenen euron seteleinä, joten halusimme vaihtaa osan suuremmiksi lapuiksi. Se ei käynytkään niin vain, koska Tuulevin piti jättää käsilaukku ja avaimet miehelleen ennen kuin ovi pankkisaliin aukesi. Kuinka pankkiin pääsee sisään, jos on yksin eikä halua jättää tavaroitaan eteiseen muiden vohkittaviksi?

Tuulevi ranskantaitoisena myös varasi puhelimitse huoneen lännempänä Provencessa sijaitsevassa Villedieun kylässä sijaitsevasta chambe d'hotesista torstaista alkaen kolmeksi yöksi ja vieraili kyläsen pienessä kirjastossa, joka olikin pienin hänen näkemänsä julkinen kirjasto (yhdistyksen ylläpitämä).

Tuulevin potiessa lievää kurkkukipua lähti Jukka sooloekskursiolle lähiseudun kurviteitä koluamaan. Ensimmäinen kohde oli majapaikan kirjasta hoksattu Peyresq, aikoinaan autioitunut syrjäinen vuoristokylä, jota belgialaiset arkkitehtiopiskelijat ja luultavasti nykyiset arkkitehdit ovat kunnostaneet 1950-luvulta lähtien. Peyresq toden totta sijaitsee valtaväylistä sivussa kiemuraisen ja kapean vuoren kylkeen louhitun tien umpiperässä. Kylä näytti - kuten kirja antoi ymmärtää - sympaattiselta, se oli entistetty pieteetillä, ainoastaan lastentarhan muoviset pihakalusteet rikkoivat idylliä. Tarkempi tutustuminen tiiviiseen talorykelmään jäi kuitenkin tekemättä, koska tuntui kuin olisi tunkeutunut yksityisalueelle. Alueelle pysäköidyistä autoista päätellen Peyresq tuntui edelleen olevan belgialaisten, kenties em. arkkitehtien, kansoittama.

Moottoripyörävaellus jatkui Meaillesin ja Annotin kautta Entrevaux'n kaupunkiin, jonka ihmisvilinästä oli suoriuduttava pikaisesti takaisin vuorten rauhaan. Mäelle johti upea serpentiini, joka sai liikettä kaasuvaijeriin, antoi työtä kytkinkahvalle ja vatkasi vaihdepoljinta. Tämä Col de Felinesin solatie vahvisti jälleen sen tosiseikan, että yleensä melkein missä tahansa pätee sama sääntö: mitä pienempi tie, sitä hauskempi. Eikä solan tarvitse olla korkea, jotta sen namifaktori olisi maksimaalinen, Col de Felinesin laella ollaan vain 930 metriä meren pinnan yläpuolella. Mainittakoon vielä, että näköala tieltä Entrevaux'n linnoituksille oli mojova.

Felines-solan jälkeen tie kaarteli Col de Buisin ilmavassa harvaanasutussa mäkimaastossa palatakseen alavammille maille Gorges de l'Esteronin kanjoniin Saint-Aubanin tienoilla. Kanjonin erikoisuutena pisti silmään rotkon seinämän kalliokielekkeen alle laadittu kappeli.

Loppumatka Saint-Aubanin ja Castellanen kautta olikin taas nopealiikkeistä kaartelua osittain tutulla reitillä.

Ruokailimme jälleen Bel Airissa. Tällä kertaa söimme lammasta, Tuulevi hunajalla, Jukka oliiveilla höystettynä sekä salaattia. Ruokajuomiksi valikoitui - kuten yleensä - punaviini ja olut. Tuulevin kokemuksen mukaan kannattaa aina tilata ruokajuomaksi talon punaviiniä; useimmiten se on edullista ja erinomaista - on turha yrittää brassailla listaviinien kanssa ainakaan pikkukaupunkien ja -kylien tavallisissa ravintoloissa Provencessa.

© Kuvat ja teksti:
Jukka Laulajainen ja Tuulevi Ovaska